perjantai 10. huhtikuuta 2015

Ravintolavinkkejä maailman kalleimpaan kaupunkiin



Singaporen ruokatorikojuilta löytyy loputon määrä erilaisia paikallisia herkkuja. Opaskirjojen tarjoamat vinkit parhaista paikoista ja kuvaukset niiden ruokalajeista helpottavat tuhansien kojujen ruokamaailmaan tutustumista. Välillä tekee mieli kuitenkin jotain kotoisampaa mausteisten ruokien sijaan. 

Ruokakojuilta löytyy länsimaalaistakin ruokaa. Osalla näistä kojuista on pitkät perinteet. Erityisesti Hainanin saarelta Singaporeen rantautuneet kiinalaiset kunnostautuivat historian saatossa kaupunkiin asettuneiden eurooppalaisten muonitsijoina. Ruokalistat ovat aika lähellä suomalaisten huoltoasemien tarjontaa. Edulliset pastat, erilaiset pihvit ranskalaisilla perunoilla ja friteeratut ruoat ovat pääsääntöisesti ihan syötäviä, tosin hieman yksipuolisen makuisia. Kasvislisukkeena on usein tölkkipapuja. 

Kun tekee mieli oikeaa länsimaalaista ravintolaruokaa, ulkonasyöjän pitää olla tarkkana: Singapore tituleerattiin hiljattain jälleen maailman kalliimmaksi kaupungiksi.

Ostoskeskusten keskihintaiset ravintolat tuottavat usein pettymyksen vähän sinne päin tehdyillä annoksillaan. Kaupungin monet huippuravintolat tarjoavat luonnollisesti aitoja makuelämyksiä mutta niissä vierailu iskee ison loven lompakkoon. Onneksi naapuristostani löytyy muutamia luottopaikkoja. Oikealla konseptilla ja ammattitaidolla hinnat ovat saatu pysymään kohtuullisina, ja lounailla jopa huokeina.


Jonotus palkitaan ravintola Saveurissa


Purvis Street on kivenheiton päässä Raffles-hotellista.  Vanhat kauppiastalot reunustavat lyhyttä katua, jonka molemmin puolin löytyy useita ravintoloita. Yksi näistä on ranskalaisvivahteista ruokaa tarjoava Saveur. Kolme vuotta sitten avatun ravintolan omistaa kaksi kaverusta, joilla on paljon yhteistä. Molempien vanhemmat ovat ruokakojuyrittäjiä ja samalta pohjalta ponnistavat myös menestyvät nuoret ravintoloitsijat. Kaksikko säntäsi suoraan kokkikoulusta hankkimaan työkokemusta kaupungin parhaimpiin ranskalaisravintoloihin. Pitkien työpäivien aikana syntyi idea huokeasti hinnoitellusta ruokaravintolasta. Ranskalaiseen ruokaan perustuva konsepti happotestattiin East Coast Parkissa. Pienellä taloudellisella riskillä perustetun ruokakojun suosio vakuutti tuolloin reilusti alle kolmekymppiset kaverit investoimaan ravintolaan kaupungin keskustassa.

Saveur tarjoaa ammattitaidolla valmistettua hyvän makuista ruokaa. Ja mikä parasta, ruoan tasoon nähden hintataso on halpa. Kolmen ruokalajin lounaan ruokajuomineen saa alle kahdellakymmenellä eurolla.

Alkupalaksi voi valita keiton, pastan tai salaatin. Talon pasta on kauniisti lautaselle pyöräytettyä capellini-pastaa, joka tarjoillaan hienoksi ajetun porsaanlihakastikkeen ja kuivattujen katkarapujen kanssa. Toimii. 

Ravintolan nimikkopastan maut sointuvat hyvin yhteen.


Pääruokavaihtoehtoja löytyy lounaalla neljä. Näistä omat suosikkini ovat paahdettua porsaankylkeä linssien ja uppomunan kanssa sekä ankankoipi-confit perunapureen ja paistettujen sienten kanssa. Jälkiruokasuosikkini on silkkinen pistaasi-pannacotta. Toisena vaihtoehtona on hyvänmakuinen Crème brûlée.

Saveurin pannacottassa maistuu ja narskuu pistaasi.

Päivän lounaslistan lisäksi annoksia voi tilata myös listalta. Saveurin palvelu on ystävällisen rivakkaa arkisesti sisustetussa salissa.


Concetton nuori tiimi osaa hommansa


Saveurin menestyksen innoittamana nuoret yrittäjät avasivat toisenkin ravintolan, italialaiseen keittiöön kallellaan olevan Concetton Handy Roadille. Concetton suosion resepti on sama kuin Saveurin, edullinen ja ammattiaidolla tehty ruoka. Listalta löytyy pastojen ja risottojen lisäksi sekä liha- että kalaruokia. Lasi talon viiniä maksaa 5,5 euroa.


Lohen kanssa tarjottiin couscous-lisäkettä osterien kera.


Kahdessa tasossa olevan ravintolan sisutus on äärimmäisen pelkistetty. Kokkien työskentelyä voi seurata ravintolan avokeittiöistä. Käsintehtyjen pastojen ja risottojen kypsyydet ovat aina kohdallaan. Liharuokien hinnat on saatu pidettyä kurissa käyttämällä pidempään kypsennettäviä edullisempia ruhonosia.

Kylmäköt työskentelevät Concetton yläkerran avokeittiössä.

Concetto tarjoaa myös kolmen ruokalajin lounaan alle kahdellakympillä. Listalla olevat pastat ja pääruoat maksavat noin kymmenen euroa. Kauniisti esillelaitetut annokset ovat mietittyjä ja maittavia.

Näyttävä tiramisu myös maistui hyvältä.


Waterloo Streetin piilossa oleva helmi


Waterloo Streetillä sijaitsevaan Waterloo Timesiin ei eksy vahingossa. Rakennuskompleksin alakerrassa sijaitsevan ravintolan paikantaminen on kuitenkin vaivan väärtti. 

Liitutaululta ja seiniltä löytyy aina päivän annoksia menua täydentämään. Monet jakavat pöydässä alkupalaksi ohuelle keksimäiselle pohjalle tehtyjä pizzoja, joissa on laadukkaat täytteet.

Waterloo Times.

Edellisellä kerralla nautin pannulla paistettua mustekalaa, joka tarjoiltiin yllättäen burrata-juuston kanssa. Yhdistelmä toimi kirsikkatomaattien ja rucolan kanssa, vähän kuin lämmintä mustekalasalaattia. 

Pääruoaksi valitsin paistettua punanapsijaa, hietasimpukoiden, parsan ja perunapureen kanssa, 18 e. Kahden suuren kalanfileen kypsyydet ja maustaminen olivat kohdallaan. Vienosti sahramilta maistunut kastike kruunasi annoksen.


Rehtiä ravintolaruokaa Waterloo Timesin tapaan.

Pieni, noin kolmekymmentä henkeä vetävä paikka on usein täynnä, joten pöytävaraus on iltaisin suositeltavaa.


Aitoja ranskalaisia makuja Le Bistrot du Sommelierin tapaan


Hieman hinnakkaampi mutta erinomainen Le Bistrot du Sommelier sijaitsee Armenian Streetillä. Keittiömestarina toimii nuori Brandon Foo, joka palkittiin vuoden tulokkaana viime vuoden World Gourmet Summit –tapahtumassa. Hieno saavutus ravintolakouluja käymättömältä lahjakkuudelta.

Bistron terassi on jäänyt vieressä olevan uuden lakikoulutyömaan puristuksiin mutta miellyttävän rouheasti sisustetuissa sisätiloissa viihtyy hyvin.


Le Bistrot du Sommelier.

Ruokalista on yksinkertainen. Muutamien alkuruokien, kuten etanoiden ja sammakonkoipien lisäksi tarjolla on maistuvia lihaleikkeleitä ja aladobeja, jotka tarjoillaan rapean patongin kanssa. Pääruokavaihtoehtoja ei ole monta mutta annosten laatu korvaa määrän.

Sianpäästä ja keitetyistä porkkanoista tehty aladobi, 10 e, oli saanut seurakseen raakaa sipulia, lehtipersiljaa ja kapriksia. Päälle oli lorautettu hyvälaatuista oliiviöljyä. Suuresta lohkareesta olisi riittänyt hyvin kahdellekin henkilölle jaettavaa.


Sianpääsyltty höysteineen maistui tuoreen patongin kanssa.

Viime kerralla syömäni steak frites, 23 e, valkosipuli-confitin kanssa on kerrassaan loistava. Tilasin onglet de bouef lihapalasta tehdyn pihvin nopeasti kypsennyttynä, eikä ihme, että tarina kertoo tämän pitkät ja poikittaiset lihassyyt omaavan maukkaan naudanlihapalan olevan lihanleikkaajien suosiossa. 

Le Bistrot du Sommelier osaa pihvit.

Kahtia leikatut tuulihatut, 10 e, oli täytetty vaniljajäätelöllä ja ne tarjoiltiin suklaakastikkeen ja paahdettujen mantelilastujen kanssa. Yhdelle henkilölle aivan liian suuri annos maistui hyvälle.

Tuulihatut kannattaa tilata jaettavaksi.

Bistrossa järjestetään myös viini-illallisia, pruuveja, joille keittiömestari loihtii viineille sopivan menuun.

KUVAT: Gastronomi Kiiski

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Sunnuntaibrunssi aikuiseen makuun


Maailmalla velloo innostus laadukkaisiin cocktaileihin, eikä Singapore ole poikkeus. Kaupungissa järjestettiin maaliskuun alussa ensimmäistä kertaa Singapore Cocktail Week -tapahtuma. Lukuisat cocktaileihin erikoistuneet baarit järjestivät työpajoja ja muuta erikoisohjelmaa kahdeksan päivää kestäneen tapahtuman aikana. Yleisöllä oli myös mahdollisuus osallistua opastetuille kävelykierroksille. Kyse ei ollut mistään pubiryöminnästä: alan ammattilaiset johdattivat drinkkien valmistamisen saloihin ja kulissien taakse. Tapahtumaviikon tarkoituksena oli nostattaa Singaporen tunnettavuutta cocktail-kohteena. Perinteitä kaupungilla riittää, Raffles-hotellin Long Barissa sata vuotta sitten kehitettyä Singapore Slingiä ravistellaan edelleen ahkerasti ympäri maailmaa.

Cocktail-viikon menossa mukana oli myös vuosi sitten avattu Manhattan. Nimensä maailman cocktail-pääkaupungista napannut drinkkibaari on oiva lisäys Regent -hotellin jo ennestään kattavaan ravintolavalikoimaan. Hotellin toisen kerroksen aulaan rakennetussa baarissa viihtyvät niin luksushotelliin majoittuvat vieraat kuin paikan päälle varta vasten saapuvat asiakkaat.


Manhattan tarjoaa tuulahduksen Amerikan tunnelmaa


Kaupallisen jääpalaliiketoiminnan kehittyminen 1800-luvun loppupuoliskolla mahdollisti osaltaan cocktail-kulttuurin kehittymisen Amerikassa. Manhattanin palkittu sisustus ja ilmapiiri uhkuu onnistuneesti kieltolakia edeltänyttä aikaa. Vieraan huomio keskittyy ensin salongin perällä olevaan pitkään baaritiskiin. Baarimestarit työskentelevät kuin esiintymislavalla muutamalla portaalla lattian pinnasta korotetun baaritiskin takana. Pääseurusteluhuoneesta erkaantuu kaksi pienempää salia, jotka tarjoavat mahdollisuuden intiimimpään illanviettoon.  

Manhattan käyttää pientislaamojen laatuviinoja. Yli kolmen sadan pullon komeasti valaistua kokoelmaa voi ihailla baaritiskiltä käsin. Pullorivistön alapuolella makaa kirkas jäälohkare kylmätiskillään. Oikean kokoiset jääpalat pilkotaan ja veistellään käsityönä juomiin. Manhattanista löytyy myös erillinen huone, jossa viimeistellään ja kypsennetään juomia varta vasten teetettyjen tammitynnyreiden avulla solera-prosessia hyödyntäen. Eikä tässä kaikki, toiseen nurkkahuoneeseen on sijoitettu baarimestareiden käyttämät eksoottiset raaka-aineet. Voikukanjuuret, villikirsikan tuohet, marjat ja pikkelsit ovat omissa lasipurkeissaan kuin vanhassa apteekissa konsanaan.

Fine drinking kokemus vailla vertaa


Cocktailit ja baarinaposteltavat on teemoitettu Manhattanin eri kaupunginosien mukaan. Maistamani miniburgerit ja hodarit olivat todella maittavia. Tarjolla on myös pirtelöitä ja lemonadeja.

Päätin juhlistaa loman päättymistä Manhattanin sunnuntaibrunssilla. Vain aikuisille tarkoitettuun brunssiin sisältyy cocktail-valikoima, seisovapöytä ja pöytään tarjoiltavia lämpimiä ruokia. Myös olut ja viini kuuluvat 115 euroa maksavaan neljä tuntia kestävään lystiin. Shampanja-paketinkin saa mukaan 30 euron lisämaksusta.

Ystävällinen henkilökunta otti pienen ystäväporukkamme vastaan ulko-ovella tarjoten tervetuliaisjuomat. Kannusta tarjoiltu tuoreilla marjoilla koristeltu punch-tyyppinen booli oli tehty Sipsmithin Summer Cap –juomasekoituksesta, ginistä ja inkiväärioluesta. Raikas juoma nostatti mukavasti juhlatunnelman.

Tarjoilijamme, filippiiniläinen Sylvester kertoi paksulla amerikan murteella rennon brunssietiketin pöydässämme. Nimesimmekin hänet heti tuttavallisesti Syltyksi.

“Olen matkaillut paljon ja nähnyt kaikenlaista, mutta en mitään vastaavaa”, totesi amerikkalainen rouvashenkilö ihmetellessämme pyörien päällä kulkevaa Bloody Mary –juomakärryä ja klassikkojuoman höysteille varattua erillistä huonetta. Omaan makuun sovittaminen alkoi viinavalinnalla. Päädyin perinteisesti vodkaan, ginin tai mezcalin sijaan. Bloody Maryn ryydittämisen ja koristelemisen kanssa tulikin sitten tenkkapoo. Mahdollisen kohmelon pois ravistelu onnistuu maailman tulisimmasta chilistä tehdyllä ghost pepper-kastikeella. Valitsin juomaani viiriäisenmunan, paikan päällä pikkelöityjä chilipaprikoita, bakkwa –kuivalihaa ja tietenkin pari tippaa Tabascoa ja sellerin varren. Tomaattimehu ei tullut purkista tai tölkistä. Bloody Mary oli raikas ja miellyttävän hedelmäinen. 


Henkilökunta tarjoili alkudrikkien yhteydessä brunssin aamupalaosuuden. Silver dollar-pannukakut maistuivat erinomaisilta karamellisoidun banaanin ja rommilla ja vaniljalla maustetun voin kanssa. Pannukakkuja seurasi kevyesti leivitetty ja fritattu uppomuna, pekonia, salaattisikuria ja cornichon-cocktailkurkkuja.

Seuraavana siirryimme osterien pariin. Omaksi suosikikseni nousi San Franciscon pohjoispuolella viljelty Tomales Bayn Tyynenmerenosteri. Lihaisa ja raikkaasti merellinen osteri maistui sellaisenaan sekä punasipulivinegretten kanssa. Itä-rannikon ostereita edustivat Kataman lahden ja Onsetin osterit. Osterien viereen oli painettu lyhyt kuvaus niiden kasvuympäristöstä helpottamaan oikean kastikkeen valitsemista ja makuerojen vertailua.



Brunssin merenelävävalikoima ei rajoittunut ostereihin. Katkarapucocktail oli maustettu Bloody Mary-drinkistä ideansa hakeneella kastikkeella. Ohittaa ei voinut myöskään chilillä ja appelsiinilla marinoitua mustekalasalaattia ja kaviaarilla koristeltua cevicheä. Kaiken tämän lisäksi merenherkkujen ystäviä hemmoteltiin Mainen osavaltion hummereilla, Alaskan kuningasravun jaloilla ja kuorestaan tarjolla olleilla kampasimpukoilla.

Runsaalta salaattipöydältä löytyi sekä valmiiksi tehtyjä salaattiannoksia että ainekset oman salaatin luomiseen. Vieressä oleva bagel-piste veti kuitenkin puoleensa. Amerikkalaisittain asiakas pääsi jälleen kuskin paikalle bagelin pyöräyttämisessä. Ensin valittiin paikan päällä leivotuista bageleista oma suosikkimaku. Tämän jälkeen valitulle bagelille sopiva levite ja täytteet. Lähdin kahden pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäiseksi täytteeksi valikoitui kylmäsavulohi ruohosipuli-creme fraichella ja toiseksi piparjuurilevitteellä säväytetty naudan suolaliha.



Syltty piti huolta, että Manhattanin loistavat drinkit saapuivat pöytäämme tasaisena virtana. Laadukkaat liköörit ja oman talon grenadiinit ovat korvanneet äitelät makusiirapit. Manhattanin käyttämät bitterit antavat kipakkuutta drinkeille. Esanssien sijaan cocktaileissa maistuvat tuoreet raaka-aineet. Juomaseosten suhteet ovat hienosti nipussa; viinojen maut tulevat miellyttävän tasapainoisesti esille. Panin myös merkille kuinka hyvältä Manhattanin drinkit tuoksuvat lasia huulille nostaessa

Brunssin juomalistaan kuuluu kuusi erilaista juomasekoitusta, jotka tarjoillaan kullekin juomalle suunnitellusta drinkkilasista. Koemaistelun jälkeen valitsin finaaliin Old Cuban, La Bonne Vie ja Ward Eight nimellä kulkevat cocktailit. Mojiton peruskaavaa noudattavaa Old Cubania säväytti shampanja ja Angostura Bitteri. Ginipohjainen La Bonne Vie oli raikkaan sitruksinen ja tarjoiltiin margarita-lasista. Minun makuuni paras cocktail oli viskipohjainen Ward Eight. Sisäpinnaltaan poltetussa tammitynnyrissä kypsennetty ruisviski oli saanut seurakseen appelsiini- ja sitruunatuoremehua sekä talon grenadiinia. Viskin miellyttävä maku tuli hienosti esille olematta kuitenkaan liian tymäkkää.  

Lämpimät ruoat vaihtelevat brunssien välillä. Vierailupäivänä saimme paistettua kampasimpukkaa hernepureen ja glaseeratun porkkanan kanssa. Miedosti savustettu ja paistettu hanhenmaksa oli saanut seurakseen portviini-kirsikkakastiketta ja Thomas Kellerin kehittämän pommes pave –perunalisukkeen. Naudan sisäfileen kanssa tarjoiltiin paahdettuja kasviksia. Kauniit annokset tarjoiltiin pöytäkohtaisesti jaettavaksi tarkoitetuilta lautasilta.

Näyttävä juustopöytä oli katettu amerikkalaisilla juustoilla, kuten punaviinillä värjätyllä Purple Moon –cheddarilla. Hilloissa, kuorrutetuissa pähkinöissä ja muissa lisukkeissa maistoi jälleen tinkimättömän käsityön. Tuoreet viikunat maistuivat juuri poimituilta.



Jälkiruokapöytä notkui viritettyjä klassikoita. Crème brûlée sai lisämakua Baileys-likööristä, juustokakku oli tehty Oreo-kekseistä ja muffinssi oli risteytetty paahtovanukkaan kanssa. Jälkiruokapöydän kuningattareksi nousi suklaafondantti maapähkinäkreemillä ja mansikalla. Suklaakuorrutettu pekonitikkarikin piti maistaa kun kerran Amerikan tyyliin juhlittiin.

Manhattanin sunnuntaibrunssissa viehättää yksityiskohtiin panostaminen ja palvelun henkilökohtaisuus. Joviaali henkilökunta palvelee ystävällisen ammattimaisesti ja kiireettömästi. Heillä on tarvittaessa aikaa pysähtyä juttutuokiolle asiakkaiden kanssa. Erinomaisen cocktailbrunssin yksityiskohdissa riittääkin tutustumista ja jutusteltavaa useammallekin käynnille.

KUVAT: Manhattan Bar at Regent Singapore